Loppujen lopuksi Honkilahti tarjosikin eniten eksotiikkaa

Vuonna 1997 Keltaiseen pörssiin ilmestyi ilmoitus, jossa pariskunta haki omakotitaloa Suomesta. Niinkin laaja käsite. Ja miten sattuikaan, se toi heidät meidän pieneen kyläämme, Honkilahdelle. 

Sanna ja Kai Keinänen muuttivat ensimmäistä kertaa Honkilahdelle VHS-kasetilla kuvatun talon esittelyn johdosta. Pohjois-Savosta tulleena satakuntalaiseen kulttuuriin oli aluksi hieman vaikea sopeutua. Ihmisten "pidättyneisyyttä" saattoi ensiksi säikähtää, mutta kun muille uskalsi esittäytyä, ihmiset olivatkin todella auttavaa sorttia. 

Keinäset päätyivät asumaan täällä melkein kaksikymmentä vuotta ennen kuin muuttivat Turkuun. Karatevalmentajana Kaitsu kiersi maailmaa runsaasti ja erilaisia eksoottisia paikkoja tuli nähtyä. Keskusteluissa eri maissa vahvistui näkemys, että Honkilahtihan se vasta muiden mielestä eksoottiselta paikalta kuulostikin. Kun aika tuli jättää nämä seikkailut taakseen, Sanna ja Kaitsu alkoivat pohtia elämiensä seuraavaa etappia. Lähtisivätkö he ulkomaille vapaaehtoistyöhön tai karaten parissa johonkin maahan?

Mutta oli yksi paikka, jossa he olivat asuneet kauiten. Paikka, joka vuosien jälkeen tuntui eniten kodilta. Ja se oli Honkilahti. Päätöstä vielä vahvisti, ainakin Kaitsulle, hänen keskustelunsa ulkomailla. Aina ei osaa nähdä metsää puilta, kun on sitä liian lähellä. 

Palattuaan takaisin kaksi vuotta sitten Keinäset onnistuivat onnen kaupalla muuttamaan samaan taloon, missä olivat vuosia sitten asuneet. Kanoille ja vuohille löytyi taas tilaa heidän kotoaan ja aikatauluistaan. Kyläläiset ottivat heidät hyvin vastaan, kuin kotiin palaisi. Töitä löytyi helposti, kun Keinäset olivat asuneet täällä jo aiemmin ja olivat monille ennestään tuttuja. Fysiopalvelunkin toimintaan on entisiä asiakkaita löytynyt.

Turkuun verrattuna täällä asuminen on tietenkin erilaista, mutta Sanna ja Kaitsu ottivat nämä erilaisuudet avosylin vastaan. Matkojen pituudet, jos haluaa lähteä mihinkään, ovat tietenkin suuremmat. Myös julkista liikennettä ei ole. Keinäset eivät kuitenkaan tässä elämäntilanteessa tarvitsekaan niitä nopeita yhteyksiä, joita Turussa oli. Näin tästäkin tuli positiivinen puoli. Tämä oli huolestuttanut varsinkin Sannaa tänne alunperin muuttaessa, työmatkoja ajatellen. Täällä hänen työmatkansa sattuikin olemaan lyhyempi.

Tänne ensimmäisen kerran muutettua heitä myös yllätti näin pienen kylän yhteishenki. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja saavat jopa Vähäjärven saunan pyörimään pelkällä talkoohengellä. Tähän samaiseen kylätoimintaan otettiin kaikki kivasti mukaan, myös tänne saapuneet Keinäset. Ja totta kai he saivat saman kohtelun tänne palatessaan.

Sanna ja Kaitsu eivät voi muuta kuin ylistää tätä ympäröivää luontoa. Ihanan Vähäjärven rannan lisäksi on niin monta erilaista sekä hienoa järveä. Honkilahden vapaus ja rauha ovat myös jotain, mitä ei muualta helpolla saa. Itse täällä jo pitkään asuneena, ja siitä tykänneenä, Sanna ja Kaitsu suosittelevat Honkilahdelle muuttoa henkilöille, jotka osaavat nauttia sen antimista. Täällä on esimerkiksi todella edullista asua, mutta se ei tuo mitään iloa, jos ei osaa arvostaa, mitä kaikkea muuta Honkilahti pystyy tarjoamaan; luontoa ja yhteisöllisyyttä.  

Jutun teksti: Elsa Oravakangas

Jutun kuvat: Milla Työlahti