Kehä kolmosen kerrostalosta Mannilan omakotitaloon, kera ison pihan. Miten tänne päädyttiin?

Tämä pariskunta, Minna ja Mika Niemelä, arvosti mökkeilyä, mutta he molemmat olivat eläneet suurimman osan elämästään kaupungissa. Joten, ajan kuluessa, he alkoivat haaveilla ikiomasta omakotitalosta enemmän ja enemmän. Etsinnät talosta laajentuivat hiljalleen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, kunnes esille tuli Eura. Ei siinä tarvittu kuin yksi käynti kurkkaamassa Mannilan upeaa vanhaa taloa ja sen isoa pihapiiriä ennen kuin tarjoukset ja sopimukset olivatkin jo tehty. Pariskunnan onneksi etätyöt mahdollistivat töiden jatkamisen maalta käsin. Näin siirtyminen pääkaupunkiseudulta pikkukylään alkoi.

Minna ja Mika kohtasivat muuttamisen ja sen tuomat kotityöt hyvin positiivisin mielin. Jopa kyläläisille puuduttavalta tuntuvat askareet, kuten lumityöt, innostivat heitä. Innostus hieman taisi hiipua, kun muutettuaan syksyllä lumityöt tulivat päin kasvoja nopeasti ja kovaa. Minkäänlainen katumus ei siltikään alkanut vaivaamaan.

Isosta kaupungista, kerrostalosta vielä, muuttaminen tänne peltojen ja metsien keskelle tietenkin tuottaa yllätyksiä, mutta pariskunnan mielestä sopeutuminen on kiinni asenteesta. Netti ei aina toimi, sähkökatkoja tulee silloin tällöin ja julkista liikennettä ei ole. Mutta tuntevatko kaupungissa kaikki toisensa ja ovatko naapurit aina yhtä valmiita auttamaan, satoi tai paistoi? Eipä niin.

Eli yllätyksiä pariskunnalle tuli ylivoimaisesti positiivisia, kuten, kuinka avosylin heidät otettiin vastaan ja kuinka tiivis ja toimelias kyläyhteisö on. Myös lähistöllä oleva ihana kalasatama ja luonnon paljous ilahdutti heitä.

Talosta ja sen antimista vasta tulikin mieluisia yllätyksiä. Talo on vanha, sisällä useita seiniä koristaa upeat hirret, joista monet ovat varmasti kateellisia. Pariskunta antoi talon puhua puolestaan eivätkä tehneet suurempia remontteja. Piha sitten vasta komea onkin. Heille tuli aivan puskista, kuinka hienon puutarhan vanhat omistajat olivat tehneet. Piha on täynnä kauniita kasveja, kukkia ja syötäviä antimia, näky kuin satukirjasta. Pariskunta ei ollut odottanut yhtään tällaista, mutta nyt, varsinkin Minna, nauttii pihan hoidosta.

Pihalla on myös muita rakennuksia. Suuli, kaksi isoa kasvihuonetta ja tulevia lastenlapsia oikein odottava puumaja. Suulissa on vanha puusepänverstas ja pariskunta onnekkaana sai talon mukana sen työkalut. Tämä taas tuo suurta iloa Mikalle, kun hän pääsee itse valmistamaan verstaassa puukkoja. Heille tuli kaupan päälle myös oma vene kalasatamaan. Siispä aikamoinen lottovoitto kokonaisuudessaan.

Minna ja Mika ovat tultuaan ihailleet Mannilan kylätoimintaa ja ovat osallistuneet siihen myös omilla tavoillaan. Minna on mukana Mannilan kyläyhdistyksessä ja Mika "äijäpiirissä", joka korjailee ja kunnostaa paikkoja, viimeisimpänä uuden venelaiturin tekeminen.

Kaikkiaan Minnan ja Mikan muutto on otettu molemmin puolin hyvin vastaan. He ovat itse nauttineet täällä olosta ja tuntevat itsensä ihan mannilalaisiksi, nyt tässä melkein neljä vuotta asuttuaan. Muut kyläläiset taas ovat ilomielin toivottaneet heidät tervetulleiksi.

Pariskunta suosittelisi tänne muuttoa kaikille, etenkin eläkeläisille ja lapsiperheille. Täällä on erittäin rauhallista, mainio paikka viettää eläkepäiviään. Ja lapsilla täällä on hyvä olla. Minna ja Mika kertovat, että on ollut kiva nähdä, kuinka lapsilla on niin sanotusti terveempiä harrastuksia täällä, verrattuna kaupunkeihin.

Jutun toimittanut: Elsa Oravakangas